Montenegro-Dubrovnik 14.-21.5.2024
- VR Matkailijat
- Jul 22, 2024
- 5 min read
Updated: Jul 23, 2024
Vuoden 2024 ensimmäisen pidemmän matkan aikana vierailimme kolmen eri maan alueella.
Majoituspaikkamme oli Montenegron Herceg Novissa, jonne saavuimme Kroatian kautta (Dubrovnikin lentokenttä) ja Montenegrossa ollessamme teimme päiväretken Bosnia-Hertsegovinaan ja paluumatkalla viivähdimme vielä Kroatian Dubrovnikin vanhassa kaupungissa. Tämän hienon ja monipuolisen matkan meille järjesti Tilausmatkat Oy ja 19 hengen ryhmämme viihtyi mainiosti upean Kotorin lahden rannoilla ja vuoristoisilla bussiretkillä oppaamme Radovan Bigovicin kertomuksia kuunnellen.
14.5. Lensimme Norwegianin punavalkoisilla siivillä Dubrovnikiin, jossa oppaamme oli meitä vastassa ja bussilla matkasimme illan hämärtyessä rajan ylitse Montenegroon ja majoituspaikkaamme Hunguest Hotel Sun Resort - hotelliin. Perillä nautimme runsaan myöhäispäivällisen. Täyden vatsan kanssa oli mukava köllähtää sänkyyn kuuntelemaan ukkosen ryydittämänä ropisevaa sadekuuroa.
15.5. Heräsimme raikkaan kosteaan aamuun, mutta aamiaisen jälkeen aurinko jo kuivatti maiseman ja pääsimme paremmin tutustumaan lähiympäristöön, jossa korkeuseroja riitti.
Upeita kukkasia osui silmiin joka puolelta, vaikka kukat olivatkin vasta puhkeamassa loistoonsa.
Rantabulevardi oli kuitenkin mukavan tasainen tallustella ja maisemat lahdelle kauniit. Päivän jokainen vietti tahoillaan tutustuen lähiympäristöön ja illalla kokoonnuimme taas päivällisravintolaan nauttimaan hotellimme ruoka-antimista.
16.5. Ensimmäinen retkipäivä
Aamiaisen jälkeen kapusimme tiukan ylämäen tien varteen odottamaan bussia, jolla lähtisimme päivän retkelle Kotorin lahden ympäristöön. Sade iski yllemme bussissa ollessamme ja näköalapaikalla ei ulos sateeseen tehnyt mieli poistua. Onneksi sade taukosi nauttiessamme kahvit Perastin kaupungissa Hotel&Restaurant Conten rantaterassilla ennen kuin nousimme veneeseen, joka kuljetti turisteja Gospa od Skrpjelan saarelle (englanniksi Our Lady of the Rocks).
Kyseinen saari on rakennettu keinotekoisesti paikalle, jolta tarun mukaan kaksi merimiestä oli löytänyt Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävän ikonin. Vaikka miehet veivät ikonin kotiinsa, se katosi ja ilmestyi yhä uudelleen kalliolle, josta se oli löydetty. Miehet antoivat lupauksen, että pystyttäisivät paikalle kirkon Neitsyt Marialle. Paikalle heitettiin kiviä ja upotettiin kivillä täytettyjä veneenhylkyjä ja näin saari pikkuhiljaa syntyi.
Saarella oleva kaunis pieni kirkko ja museo ovat valmistuneet vuonna 1632.Löydetty ikoni oli kirkossa sijoitettuna upealle marmorista rakennetulle alttarille. Museoon on sijoitettu merimiesten eri puolilta maailmaa lahjoittamia esineitä maalauksien ja patsaiden lisäksi. Museon seinällä oli mm. upea kirjontatyö, johon miestään meriltä odottanut perastilainen kirjontatyön tekijä oli käyttänyt kultaisten ja hopeisten lankojen lisäksi omia myöhemmin jo harmaantuneitakin hiuksiaan, sillä kirjontatyön teko oli kestänyt 25 vuotta. Mies ei koskaan palannut meriltä.
Tutustuttuamme rakennuksen aarteisiin palasimme veneellä takaisin Perastin satamaan auringon säteiden lämmittäessä mukavasti.
Jatkoimme matkaa Kotorin kaupunkiin
ja siellä söimme ensin lounaan hienossa entisessä teatteritilassa (Napoleons Theatre). Lounaan jälkeen teimme pienen kierroksen Kotorin kaduilla hämmästellen korkealla vuoren rinteillä mutkittelevia kaupungin vanhoja muureja, komeita kirkkoja ja nauttien pienen sen kapeiden katujen näkymistä. Kaupunkiin tutustumisen jälkeen palasimme bussilla samaa reittiä takaisin Herceg Noviin.
17.5. Toisen retkipäivän alkumatka oli sama kuin edellisellä retkellä, mutta tällä kertaa nousimme Kotorista mutkittelevaa serpenttiinitietä ylös vuorille. Matkalla pysähdyimme näköalapaikalla, mutta ikävä kyllä kostean sumuverhon vuoksi maisemien ihailu jäi rajalliseksi.
Päivän ensimmäisenä päämääränä oli Cetinjen historiallinen kaupunki.
Nautimme päiväkahvit matkan varrella viehättävän ekokylän (Etno Selo Sveti Georgije)
ravintolassa Njegusissa. Hapankirsikkapiirakka maistui mainiolta kahvin kaverina.
Pian kahvilta lähdön jälkeen matkareittiimme tuli muutos, sillä vastaantuleva turistibussi varoitti, että edessä on tietyömaa. Näin ollen muutimme reittiä ja kiertelimme kapeampia teitä kohti Cetinjeä. Matkalla jouduimme välillä ottamaan peruutusvaihteenkin päälle, koska autot eivät sopineet ohittamaan toisiaan joka paikassa, sillä tiet olivat yksikaistaisia ja ohituspaikkoja oli vähän.
Cetinjen kaupunkiin saavuttuamme nautimme ensin lounasta pikkusievässä Korzon ravintolassa. Ruoka oli kotoisaan tyylin tehtyä ja sitä oli riittävästi! Cetinjen kaupunki valmistautui parhaillaan Montenegron itsenäisyyspäivään, jota vietetään 21.5. Kaupungissa oli kauniita punakeltaisia kukka-asetelmia ja suurta esiintymislavaa rakennettiin läheiselle aukiolle.
Kävelykadulla, heti lounasravintolamme ulkopuolella oli paikallisten käsityöläisten myyntipöytiä ja yhtä jos toista upeaa käsityötä siirtyikin ostoksina ryhmämme kasseihin.
Ruokailun jälkeen teimme kierroksen kuninkaan talossa (King Nicholas Museum) ihaillen rakennuksen upeaa sisustusta, huonekaluja, aseita ja taideteoksia. Nikola I oli Montenegron ruhtinas vuosina 1860-1910 ja kuningas vuosina 1910-1918. Hänen valtakaudellaan Montenegro sai itsenäisyydelleen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 1878. Nikola I :llä oli useita tyttäriä, joita hän ovelana diplomaattina naitti puolisoiksi Euroopan eri maiden hoveihin varmistellen näin hyviä suhteita Serbiaan, Venäjälle, Saksaan ja Italiaan.
Lopuksi ennen paluumatkalle lähtöä vierailukohteena oli vielä läheinen Cetinjen luostari alueineen.
Paluumatkalla katselimme näköalapaikalta Budvan kaupunkia, joka on Montenegron perinteisin aurinkolomakohde, ja sen läpi ajeltuamme piipahdimme vielä ihailemassa Montenegron satama-aluetta Tivatin Porto Montenegrossa, joka houkuttelee paikalle erityisesti varakkaita matkailijoita. Alue olikin varsin hulppeaa seutua komeine rakennuksineen ja jahteineen.
Loppumatkalla lyhensimme lahden kiertoa ylittämällä se autolautalla Lepetanesta Kamenariin.
Illalla taas päivällinen maistui vaiherikkaan päivän jälkeen hotellissa.
18.5. Ryhmällä oli vapaapäivä, jonka jokainen sai taas viettää parhaaksi katsomallaan tavalla. Osa tutustui lähistön museoihin, osa vietti aikaa hotellin altaalla tai kävellen rantabulevardilla lyhempiä tai pitempiä matkoja ja tutkaillen sen tarjontaa. Itse kävelin paikalliseen postiin jättääkseni postikortit laatikkoon ja ostaakseni muutaman kortin lisää. Matkalla tapasin tämän lepäävän kissan.
Päivällispöydissä taas tavattiin muita ryhmäläisiä.
19.5. Kolmantena retkipäivänä otimme suunnan Bosnia-Hertsegovinaan ja Trebinjeen. Siellä pidimme aluksi kahvitauon paikallisessa kauppakeskuksessa, jossa pääsimme tutustumaan myös tämän maan ruokakauppaan ja muutamaan vaate- ja kenkäkauppaan.
Shoppailua markkamaassa!
Trebinjen kaupungin keskustassa tapasimme paikallisen oppaan, joka kierrätti meitä muurien sisällä sijaitsevan vanhan kaupungin kaduilla ja kertoi kaupungin menneisyydestä. Trebinje on yksi vanhimmista ja kauneimmista kaupungeista Bosnia-Hertsegovinassa.
Sen historia ulottuu keskiajalle, ja kaupunki on säilyttänyt paljon tuolta ajalta peräisin olevia rakennuksia ja rakenteita. Kaupungin läpi virtaa Trebišnjica-joki, joka lisää sen viehättävyyttä ja tarjoaa upeat näkymät. Trebinjen kaupunki tunnetaan erityisesti kauniista ja varjoisista platanipuistaan, jotka luovat kaupungille tunnusomaisen vehreän ilmeen ja miellyttävän ilmapiirin. Platanit, eli plataanipuut, ovat olennainen osa Trebinjen kaupunkikuvaa ja niiden merkitys on huomattava sekä historiallisesti että kulttuurisesti.
Trebinjen keskustasta siirryimme bussilla tapaamaan viinintuottajaa (Podrumi Vukoje), jonka valmistustiloihin tutustumisen jälkeen nautimme talon ravintolassa maittavan lounaan erilaisten viinien kera upeiden maisemien ympäröiminä.
Rajavelvollisuudet sujuivat nopeasti mennen tullen ja pitkästä aikaa saimme passeihimme myös leimat!
20.5. meillä oli taas vapaapäivä, joka olikin varsin lämmin päivä. Kukin matkalainen vietti päivänsä haluamallaan tavalla. Meidän porukkamme hakeutui mieluummin varjoon nauttimaan viileästä juomasta tai jäätelöstä. Viimeiset tuliaisostoksetkin tulivat nyt hankittua ja loput kirjoitetut kortit pudotettua tällä kertaa Igalon postilaatikkoon. Pizza maistui lounaaksi rantabulevardin varrella ja illalla taas ahmimme viimeisen kerran hotellin päivällistä.
21.5. oli paluumatka edessä, Montenegro/Kroatian rajalla kului aikaa tällä kertaa melko kauan, sillä eteemme sattui naapurimaan Bosnia-Hertsegovinan bussi ja sen matkustajien selvitys tuntui kestävän melko pitkään. Meidän takanamme tulleiden sen sijaan ei tarvinnut kovin odotella, sillä me menimme lähes ”heittämällä” läpi, Suomi taitaa olla hyväksi tunnettu maa! Ennen lentokentälle menoa pääsimme vielä viettämään aikaa Dubrovnikin vanhan kaupungin maisemiin, kävelemään sen kapeille kujille ja vierailemaan kirkoissa ja putiikeissa, myös lounaan ehdimme siellä nauttia.
Viehättävä vanha kaupunki, mutta varsin kuuma siellä oli kävellä. Erikoisin siellä vastaan tullut liike oli tämä namikauppa, jossa 100 grammaa karkkia irtosi 5 eurolla!
Kaiken kaikkiaan matka oli mielenkiintoinen, monipuolinen ja rentouttava huolimatta meidän huonosta oppaastamme Radovanista …”viitsi vitsi”….älkää nyt vaan uskoko, sillä Radovan oli mitä mainioin opas, huumorintajuinen ja synnyinmaansa hyvin tunteva nykyinen kuopiolainen.
Ehdottomasti voisin lähteä hänen vetämälleen matkalle uudelleen!
Kiitos Radovan!
Kommentare